Eka veitsi valmis

Ensimmäinen veitsi valmis. Vain tuppi puuttuu.

Klikkaa hiirellä kuvia niin näet ne suurempana.

Aloitus

Ensimmäisen veitseni ajattelin tehdä mallia Full tang, mikä on käsittääkseni hieman helpompi valmistaa kuin perinteinen puukko. Ja kahvat suunnittelin tehdä pähkinäpuusta.

Höyläsin ja sahasin kaksi palaa pähkinäpuuta, kooltaan 8 x 36 x 110 millimetriä. Lisäksi leikkasin saman kokoiset palat vulkaanikuitua. Koko riippuu tietenkin siitä millaisen kahvan aikoo tehdä.

Ja tällaisen terän ympärille rakennan palikoista kahvan.

Sivuprofiilin teko

Seuraavaksi liimasin vulkaanikuidun pähkinäpuuhun, liimana kaksikomponettiliima(epoksi). Kuivumisen jälkeen piirsin kuituun kahvan muodon, noin 0,5-1 mm työvaralla.


Minkä jälkeen sahasin piirrotuksen mukaiset muodot.

Siinäpä siis kahvan sivuprofiili pienellä pelivaralla.

Yla/alaprofiilin teko

Tänään päätin ottaa riskin ja muotoilla käsihiomakoneella kahvojen ylä- ja alaprofiilia kun en malttanut odottaa verstaalle pääsyä. Tämä vaihe kannattaa muutoin tehdä kunnon hiomakoneella. Kavensin siis kahvoja edestä ja takaa, kuva ei anna täyttä selkeyttä kuinka paljon hioin, kuva on epäselvä koska otettu kännykameralla.
Piirsin ensin muodot ja sitten hioin. Hiomisessa on oltava tarkkana jotta paloista tulee symmetriset.


Lopullinen muoto pyöristyksineen ja loppuhionta tulevat sitten kun palat ovat kiinni kahvassa.

Liimaus

Kahvan toinen puoli liimataan terään.

Kun liima on kuivunut, porataan puuosaan reiät teräksessä olevien reikien toimiessa ohjureina. On syytä tukea kahva alapuolelta, ettei terä ulos tullessaan revi sälöjä kahvasta.

Ja sitten liimataan toinenkin puoli kahvasta kiinni. Yli pursuava epoksiliima kannattaa kaapia vaikka tulitikulla pois ja pyyhkiä astonilla, sillä kuivuttuaan epoksi on kuin kiveä ja se on kova homma hioa pois.

Poraukset ja hiominen

Liimausten jälkeen oli vuorossa loput poraukset niittiä varten. Ei vain löytynyt niin erikoisia poranteriä kuin 4.6 ja 7,8mm, joten oli porattava 4,5 ja 7,5 millisillä. Loput on hiottava... Karua. Kannattaa ostaa yksinkertaisemmat niitit tai laittaa pelkät messinkiputket läpi. Aivan pakkohan ei ole laittaa mitään läpi.
Lisäksi hioin muotoa lähemmäs lopullista. Mutta kahvan muoto tulee vielä pyöristymään kunhan ensin saan niittaukset kuntoon.
Pähkinäpuu näyttää nyt tylsän harmaalta hiomisen jälkeen, mutta uskon että lopullisen pintakäsittelyn jälkeen se tulee olemaan tumma ja puunkuvio tulee näkymään kauniina. Vai haaveilenko vain? Aika näyttää...

Lesta

Tässä välissä voi tehdä jo lestaa, kun ei ole työkaluja jatkaa kahvaa.

Lesta suojaa nahkaista tuppea puukon terältä, eli se tulee tupen sisään. Lestalle hyvä materiaali on esimerkiksi koivu, koska se on kovaa puuta.
Tein koivusta reilun kokoiset palat, vahvuuksiltaan noin 6mm ja 2mm. Piirsin paksumpaan palaan terän muodon ja kaiversin sen niin syväksi että terä upposi siihen. Kun kannen (ohuemman palan) laittaa päälle, on terän liikuttava sujuvasti sisään ja ulos.

Ennen piirrotusta ja kaiverrusta kannattaa miettiä kummalla puolella puukkoa kantaa.

Lesta(2)

Reuna muotoillaan niin että se istuu kahvaa vasten.

Lesta(3)

Homma etenee hitaasti, mutta epävarmasti.

Viikossahan tämän tekisi jos olisi oma verstas...
Tätä täytyy vielä työstää, sekä kahvaa että lestaa.
Kuvassa 2 messinkistä, ruuvattavaa niittiä.

Välineet

Tänään kävin hankinnoilla. Äkkiä luulisi että kahvan veistäisi kirveellä, mutta ei se vain käy niin.
Piti hommata kaiken aiemmin hommatun lisäksi:
- Jyrsinterä
- Hiekkapaperia, P400 ja P880
- Kiillotuslaikka
- Timanttiviilasarja

3 tai 3,5mm:n poranterää joka olisi min. 150mm pitkä, ei löytynyt. Merkillistä. Mutta sain kaverilta lainaksi.
Jospa se tästä taas.

Ennen öljyämistä

Nyt kahva ja lesta hiottu lopulliseen muotoon. Alussa hiekkapaperivahvuuksilla 180, 240 ja 500. Sitten kostutin kahvan että puun "karvat" nousee pystyyn ja hiekapaperivahvuudella 800. Kolmisen kertaa kostutus ja hiominen.
Lestan kärkeen porasin reiän, mikä ei näy kuvassa. Jotta jos tuppeen pääsee joskus vettä, niin se valuu pois terää ruostuttamasta.


Kahva istuu käteen kuin tauti, ei ole puukko koskaan näin hyvin istunut käteen...
Seuraavaksi öljyämistä ja kiilottamista.

Öljyäminen

Öljyäminen alkaa tuoda puun värit ja kuviot esiin.

Pähkinäpuussa on upea kuvio, mikä tosin ei kännykameralla tule esiin.


Näpäyttämällä kuvaa saat ne hieman suuremmaksi.

Öljysin noin 6 kertaan. Illassa pari kertaa ja välillä vrk:n tauko.

Tupen reuna

Tupen teon aloitan yläreunasta, reunasta josta tulee tupen suuaukko. Nahka on ruskeaa kasvisparkittua nahkaa.

Ohensin nahkaa noin puolella, noin sentin kaistaleen reunasta ja liotin reunaa vedessä noin tunnin, jolloin se pehmeni. Taivutin reunan kaksinkerroin ja laitoin puristimien väliin kuivumaan. Myöhemmin avasin puristimet, laitoin liimaa väliin ja uudelleen puristuksiin.

Tuloksena alakuvan mukainen taitos.

Tupen ompelu

Liotin nahkaa haaleassa vedessä noin puolituntia, minkä jälkeen pidin nahkaa pyhkeen sisässä hetken. Nahka ei saa olla liian märkä, vain niin että vettä hieman tihkuu kun nahkaa puristaa.
Puukon lestoineen käärin ohueen tuorekelmuun, mitä ennen öljysin vielä puukon terän. Edellinen suojaa puukkoa kostelta tupelta.
Tämän jälkeen nahka muotoillaan puukon ja lestan ympärille, käyttäen apuna pieniä puristimia.

Ompeleminen tapahtui piirustuksen mukaan. Langan molemmissa päissä on neulat(tylppäpäiset) ja ne viedään samoista rei'istä läpi ristiin. Aloitin pari senttiä yläreunan alapuolelta, nousten sieltä ylös. Ylhäällä tein lenkin ja jätin lenkin keskelle tilaa vyölenkin kiinnitystä varten. Siitä edelleen alas kärkeen saakka.
Reikien paikat merkkasin noin 5 millin välein ja tein naskalilla reiät. Tein aina 4 reikää valmiiksi, ompelin ne, siten taas neljä reikää, omepelin ne, jne.

Ompelu valmis

Ompelu valmis ja ylimääräinen nahka leikattu pois.

Muotoilu ja pinnan siloittaminen. Nimikirjaimet tai jonkun kuvionkin voi taiteilla.

Vyölenkki

Kun tuppi oli kuivunut vuorokauden, saatoin poistaa puukon tupesta ja kokeilla kuinka puukko istuu kuivuneeseen tuppeen. Vai onko puukko juuttunut kiinni... Puukko irtosi ja se istui hyvin tuppeen. Puukko napsahtaa sujuvasti tuppeen, eikä tipu pois.

Ompelemani lenkin keskelle tuppeen tein reiän ja siihen asensin läpivientiniitin. Sen läpi D-lenkki, johon edelleen vyölenkki nahkasuikaleesta.

Lopuksi tupen rasvaus suojaksi kosteutta vastaan. Ainakin pari käsittelyä.

Perinteinen puukko

Tässä suunnitelma seuraavasta puukosta, eli tein tietokoneella kolmiulotteisen mallin siitä mitä päässäni liikkui. Sai kuvan miltä puiden yhdistely näyttäisi kahvassa. Eli jotakin tällaista pitäisi saada aikaan. Puukosta tulee pieni, kätevä veistämiseen ja pieneen näpertelyyn. Retkeilyyn myös. Pieni ja terävä kuin "Mummon hammas".

Perinteisen puukon kahva

Palikat liimattu yhteen, visakoivu, kuitu ja mahonki (vasemmalta oikealle). Koko riippuu siitä kuinka suuren kahvan haluat.

Kahvaan porataan terän ruodolle ruodon muotoinen ja syvyinen kolo. Ruodon olen lyhentänyt niin että se on noin 60-70% kahvan pituudesta. Ruodon voi myös viedä kahvan läpi ja niitata pään, mitä en tällä kertaa tee. Ongelma on löytää pitkä poranterä, halkaisijaltaan 3mm, jolla pääsee syvälle. Niitä on, mutta vaikea löytää. Itse en löytänyt kaupoista, mutta onneksi kaverilta löytyi lainaan. Jos tekee usesta palikasta, voi porata lyhyemmälläkin terällä palikka kerrallaan. Jyrsinterällä voi leventää reiän suuaukkoa (ruoto kiilamainen) tai porata keskimäinen reikä suoraan ja lisäksi molemilta sivuilta viistosti keskireikää kohden.

Kuvassa kahvan lisäksi terä ja messinkinen alahela.

Liimaus(laite)

Tein itse liimauslaitteen kolmesta puupalikasta, kierretangosta, muttereista ja siipimuttereista. Keskimaisessä puulevyssä on keskellä 4x40mm reikä puukon teriä varten. Siipimuttereilla säätö ja kiristys onnistuvat ilman työkaluja.
Kaksi ylimmäistä levyä puristavat helan/helat kahvaan(ja mahdollisesti kahvan kaikki osat) ja kaksi alimmaista levyä puristavat terän kahvaan sekä alahelaa vasten.

Tärkeintä ei ole puristusvoima, vaan se että terä tulee suoraan. Tosin vinouttakin voi hieman korjata myöhemmin jos/kun kahvapalikassa on työvaraa. Itse käytin liimauksessa kaksikomponettiliimaa; Plastic Padding Super Epoksi. 4 tunnin kuivumisajalla niin ei iske paniikki liimatessa.

Toimeen tulee, eli homma onnistuu ilman tätä laitettakin, tähän ei pidä antaa homman kaatua.

Vasemmassa kuvassa viritelmä sellaisenaan, oikeassa kuvassa toiminnassa.

Tässä siis limaan kahvan, alahelan ja terän kaikki yhteen.

Sitten täytyy vain odotella hiljaa, että liimaa saa kuivua rauhassa...

Lesta

Tämän muotoinen lesta tällä kertaa ja koivusta jälleen. Tekovaiheita löytyy vanhemmista teksteistä, edellisen puukon tiimoilta. Kannattaa muistaa että lestan muotoilulla voi vaikuttaa tupen muotoon.

Perinteinen puukko liimattuna

"Paketti" kasassa.

Seuraavaksi liimasin koristepinnit molemmille puolille kahvaa ja hioin ylimalkaiset muodot hiomakoneella. Pinnien kuvio tulee näkyviin paremmin hiomisen jälkeen, tai niin ainakin toivon... aivan kuten puun värit ja kuviokin pitäisi olla aikalailla erilainen viimiestelyn jälkeen. Viimeistely tosin voi jäädä joulukuuhun, sillä välin on kaikkea muuta näperreltävää.

Kahvan hionta lopulliseen muotoon

Kahvan hionta. Hiomapapereilla 180, 240, 500 ja 840.

Tästä tuli näppärä. Pieni ja näppärä puukko moneen terkoitukseen. Sopii ehkä parhaiten naisen käteen.Kuvassa kahva käsitely 4 kertaa Danish Oililla, vielä pari käsittelyä lisää. Keskellä kuva koristepinnistä, jollaiset laitoin molemmin puolin. Ikävä kyllä ei näy kovin terävänä.
Tupen teen josku myöhemmin, sitä ennen muuta pientä mitä ilmestyy blogiin "Muita käsitöitäni".

Pikkunäppärän tuppi

Tuppi

Nahka vaaleaa parkittua nautaa. Alas tein reiät joihin pujotin nahkanauhaa, minkä värjäsin narvivärillä punaruskeaksi.

Keittiöveitsi

Kokkiveitsi. Perua Alaskan eskimoilta.

Kahva ja teline mahonkia.Tupet tavan nahkaa ja haljasnahkaa.
Tähän on tulossa vielä oma leikkuualusta.


Tässä veitsen esikuva. Ulu. Terä on voinut olla kiveä ja kahva luuta. Sitä on käytetty kaikkeen; Nylkemiseen, lihan ja muun ruoan paloittelemiseen, hiusten leikkuuseen, iglun jääpalojen leikaamiseen, ja ihan mihin vain.

Ulu+leikkuulauta

Leikkuulauta mikä samalla jalusta veitselle. Mahonkia.

Lauta on sorvattu kuperaksi keskeltä, niin että kaareva terä keinuu siinä hyvin.